Despite being Swedish-American, I do not speak Finnish. Hence, I am not sure this is an entire poem, but I found it on a page for Jussi Hyvärinen:
Puhelin lipsahtaa hikisistä sormista/
ja räsähtää porraskiveen./
Nyt satelliitti sulkee silmänsä/
ja sinua katsoo sokea tähti/
miljoonan vuoden takaa./
Löydät viikatteen ja hiot,/
lähdet niitylle. Navetan ikkunassa/
vilahtaa viikatemies./
Ei se ole kuolema. Ei se ole symboli./
Sinä vain kannat viikatetta,/
onnellinen./
(Teoksesta Kurkistan kaivoon, Tammi 2006)
Comments